Alusta

Iskunvaimentimet

• Taakse Monroet, syksy 1999, 221600km

  Olin jo pitkään ihmetellyt auton perän lelluvaa käytöstä. Se tuntui liian pehmeältä. Katsastuksen täristysmittauksissa kuitenkin kehuttiin aina iskareita hyväkuntoisiksi. Lopulta kävin hakemassa Monroen Sensatrackit ja nakkasin ne alle. Ero oli selvä, auton perä jämäköityi, enkä lellumista enää havainnut. Vanha vasemmanpuoleinen iskari oli jo työnsä tehnyt, eikä sillä enää pitkään aikaan ollut ollut mitään merkitystä. Auton peräpää oli toiminut yllättävänkin hyvin käytännössä vain yhdellä iskarilla. Kovilla pakkasilla iskarit tuottivat kuitenkin pettymyksen. Kyyti muuttui kovaksi ja pompottavaksi. Pakkasraja tuntui olevan jossain kymmenen paikkeilla.

• Eteen Monroet, syksy 2000, 241000km

  Kesää kohti mentäessä kyyti oli edelleen kovaa ja jämäkkää. Keula kulki normaalia matalempana ja oli mielettömän jäykkä. Oli niinkuin joku olisi laittanut alle madallussarjan. Epäilinkin, että talvella huomattu alustan liiallinen jäykkyys saattoi johtua etuiskareiden vääränlaisesta toiminnasta. Syksyllä 2000 tuli sitten laitettua keulapäähän uudet iskarit (Monroen Sensatrackit) ja kääntölaakerit. Keulahan nousi selvästi ylemmäs ja muuttui pehmeämmäksi ollen kuitenkin kaarreajossa edelleen jämäkkä. Kokonaisuus tuntui jälleen vallan mukiinmenevältä.

• Taakse merkki-iskarit, talvi 2002, 280000km

  Talvella huomattiin jälleen, että alusta jäykkeni ja muuttui pompottavaksi kovilla pakkasilla. Lopulta sitten hermostuin Monroeihin ja takapää sai alleen merkki-iskarit. Merkki-iskarit (Delphi) toimivat rellumaisen hienostuneesti ja ovat silti kaarreajossa jämäkät. Hintakin (35 euroa/kpl) oli halvempi kuin Monroeilla. Etuiskareina olevat Monroet sen sijaan toimivat edelleen vallan mukavasti. Tosin lievää pehmenemistä on jo havaittavissa.

• Monroet takaisin, talvi 2004, 305000km

  Kovilla pakkasilla alkoi oikeanpuoleinen takaiskari kolista. Otin jo aiemmin alla olleet Monroet takaisin käyttöön. Oikeanpuoleinen Delphi olikin selvästi rikki. Sen liikeradan alkupäästä n.2/3-osaa oli löysää. Ongelmia on ilmeisesti ollut muillakin noiden Delphien kanssa, koska Sachs toimittaa nykyisin Rellulle alkuperäisiskarit ainakin R19:een. Mm. Meganeen on takaiskareita vaihdettu tuon pakkaskolinan vuoksi urakalla takuuseen.

• Takaiskaripelleily jatkuu, talvi 2005, 327000km

  Monroen valmistamat takaiskarit jäykistyivät entisestään ja pompotus vain lisääntyi. Auton peräpää oli kovilla pakkasilla kuin yhtä puuta. Jousituksena toimivat lähinnä kumipuslat. Hain merkkiliikkeestä Sachsit ja Monroet pääsivät sinne minne ne kuuluvat eli roskiin. Uusilla iskareilla auto muuttui aivan toisenlaiseksi. Perä pyrkii tulemaan nyt vaakasuorassa oli tiellä minkälaisia röykkyjä tahansa. Monttuihin putoavat vain pyörät, ei koko auto. Pienet epätasaisuudet häipyivät teiltä kokonaan ja isommatkin heitot ylitetään nyt selvästi hallitummin kuin Monroeilla koskaan. Nyt on Rellun mukavuus ja jämäkkyys jälleen kohdallaan. Toivottavasti Sachsien kestävyyskin on muiden ominaisuuksien tasalla.

• Iskarien kääntölaakerit, talvi 2010, 369000km

  Ohjaus meni kovilla pakkasilla jäykäksi, eikä se keventynyt kelien lauhduttuakaan. Ohjaus alkoi myös puoltaa. Ongelmaa tutkittaessa huomattiin, että oikean puoleinen jousi kääntyi ohjauksen mukana. Eli kääntölaakeri oli selvästi jumissa. Molemmat kääntölaakerit uusiksi ja ohjaus palautui normaaliksi.

Jarrut

• Etujarrut

  

  • Kiljupalat pois, syksy 1995, 143000km

    Jarrut aiheuttivat autossa murheita lähinnä tarvikepalojen kiljumisen muodossa. Merkkipalat poistavat kuitenkin tuon ongelman. Se tulikin itseasiassa testattua kahteen otteeseen, ennenkuin uskoin. Heti, kun auton ostin, siinä oli tuollaiset kiljuvat palat. Kauaa en jaksanut kuunnella tuota kiljumista, joten vaihdoin merkkipalat paikoilleen heti samana syksynä.

  • Merkkipalat, kesä 1999, 217151km

    Palat uusittiin, kun renkaanvaihdossa huomasin paloissa olevan pintaa jäljellä enää pari-kolme milliä. Ajattelin, että suotta sitä odottelee, että menevät metallille asti. Jälleen merkkipalaa alle.

  • Jarrulevyt, kevät 2002, 272000km

    Mittasin jarrulevyjen paksuudet, kun tuntui, että noilla samoilla levyillä on jo aikalailla kilometrejä. Tuntuma ei ollut turha, sillä levyt olivat kuluneet 9 millisiksi, kun minimimitta on 10,5mm. Paloja olisi vielä ollut jäljellä ja jarrut toimivat hyvin, mutta uskallus loppui ja uudet romppeet tuli lyötyä paikoilleen. Tällä kertaa kamat olivat tarvikkeesta haettuja.

  • Vinkumista, syksy 2002, 278000km

    Niinhän siinä kävi kuin tuolla alussakin, että tarvikepalat aloittivat kunnon vinkumiskonsertin joka jarrutuksella, joten merkkipalat tuli nakattua tilalle. Merkkipalat olivat neljä kertaa kalliimmat, mutta niissä on kitinänvaimennuslaatat niitattu takapinnalle ja kitkamateriaali on täysin erilaista. Kaiken kaikkiaan laadukkaamman näköisetkin. Nuo merkkipalat muuten ovat Ferodon valmistamat.

  • Palat ja palojen asennussarja, kesä 2006, 348000km

    Palat olivat ruostuneet satuloihin kiinni ja jarrut hiihtivät sen vuoksi kevyesti päällä. Pikku kopautus sai palat irti, mutta paloja satulan liukupinnasta nostavat rautalangat olivat väsähtäneet, joten ne oli syytä uusia. Satula pelaa edelleen kuin ajatus ja mäntäkin liikkuu sylinterissä kevyesti. Paloja ei ollut jäljellä enää kuin puolisen senttiä, joten ne päätettiin uusia samalla, kun asennussarjakin uusittiin. Ferodon tarvikepalat maksoivat parikymppiä ja asennussarja kympin. Palat olivat kuitenkin selvästi erilaiset kuin merkkiliikkeen Ferodot. Pian vaihdon jälkeen palat vinkuivat välillä hennosti kevyissä jarrutuksissa. Muutaman sadan kilometrin jälkeen tuo taipumus kuitenkin hävisi. Jarrut ovatkin sen jälkeen pelanneet mainiosti. Ne tuntuvat tehokkaammilta ja auto vierii kevyemmin.

• Takajarrut

  

  • Talvi 1995/1996, 147000km

    Huomattiin käsijarruvivun nousevan liian korkealle. Tutkittaessa ongelmaa huomattiin, että oikealta puolen jarrukenkien automaattisäädöstä puuttui osia. Säädetiin kenkiä lähemmäs. Jarrukengät oli ilmeisesti vasta vaihdettu, kun pintaa näytti olevan uuden veroisesti.

  • Syksy 1998, 204000km

    Käsijarruvipu nousi jälleen korkealle. Takajarrujen säätöhärdellit uusittiin ja automaattisäätö toimii taas.

  • Kevät 2004, 311000km

    Katsastusmiehen mukaan oikeanpuoleinen takajarru oli tehoton. Uusittu takajarrujen peruskorjaussarjassa tulleet osat molemmille puolille. Vaihtoon menivät siis jarrukengät, jarrusylinterit, tangot, kiinnikkeet, jouset ja automaattisäädön osat. Paketilla oli hintaa merkkiliikkeessä 89 euroa. Merkkiosat olivat tällä kertaa Bosch-merkkisiä.

  • Helmikuu 2012, 387000km

    Jarrukengät olivat jäätyneet rumpuihin kiinni. Liikkeellelähdön seurauksena vasemmalta puolen irtosi toisen kengän kitkapinta! Tätäkö se Bosch-laatu on? Autolla pystyi ajamaan, mutta jarrupolkimessa oli normaalia pidempi liikerata ja takaa kuului jarrutettaessa rahinaa. Uusittu kengät (mallia tarvike) vasemmalle puolelle.

• Jarrupääsylinteri, talvi 2003, 301500km

  Jarrupääsylinteri uusittiin. Uusi sylinteri oli mitoitukseltaan suurempi kuin autoon tehtaalla laitettu. Ilmeisesti näiden kanssa on ollut ongelmia, kun tuo muutos kerran on tehty. Erilainen pääsylinteri oli otettu tuotannossa käyttöön jo 1991. Tarvikkeenakaan ei ollut enää myynnissä sylinteriä tuolla vanhalla mitoituksella. Uuden mötikän hinta oli 36 euroa ja se sopi paikalle heittämällä. Vanha sylinteri oli välillä jumittanut ja jarrun polkeminen oli siten muuttunut raskaaksi. Viimeisimpänä oireena paineet olivat välillä jääneet päälle joten jarrut olivat laahanneet. Poljettaessa jarrua paikoillaan lujasti poljin kuitenkin pikkuhiljaa painui pohjaan asti. Sen jälkeen muutaman jarrutuksen ajaksi tehot palasivat ja laahaamistaipumuskin häipyi. Sylinterin vaihto poisti tuon taipumuksen kokonaan ja auto rullaili kevyemmin kuin koskaan. Vaihto vähensi myös nykimistä liikkeellelähdöissä ja vaihteenvaihdoissa. Lisäksi jarrupoljin keveni huomattavasti, takajarrut ovat paremmin mukana jarrutuksissa ja moottori vetää nyt paremmin alakierroksilla. Ilmeisesti jarru oli laahannut jo pitkään ja vika paheni koko ajan tasaisesti. Kulutuslukematkin nousivat tasaisesti koko ajan ennen sylinterin vaihtoa.

Nivelet

• Alapallonivelet

  • Kesä 1998, 194400km

    Alapallonivelet vaihtoon. Nuo tuli uusittua oikealta puolelta kuuluneen kolinan vuoksi katsastuksesta läpäisyn jälkeen! Oikealla puolella oli sentti väljää!

  • Kesä 2002, 275000km

    Alapallot uusittiin samalla, kun vaihdettiin vetoakselit ja raidetangonpäät. Tarkoituksena oli saada turhat välykset pois, kun vein auton nelipyöräsuuntaukseen. Vanhat nivelet eivät kuitenkaan olleet erityisen kuluneet. Uudet nivelet olivat Federal Mogul -merkkiset TRW:n valmistamat laadukkaiksi väitetyt tarvikenilviäiset.

  • Kesä 2011, 383000km

    Oikeanpuoleinen alapallonivel uusittu siihen tulleen välyksen vuoksi.

• Hammastanko ja raidetangot

  • Talvi 1999, 224000km

    Raidetangonpäät uusittiin keulapään kolinoiden vuoksi. Myöhemmin viaksi huomattiin kuitenkin vakaajatangon puslien väljyys. Raidetangonpäät eivät itseasiassa edes tuntuneet erityisen väljiltä. Vaan tulipahan vaihdettua.

  • Kesä 2002, 275000km

    Raidetangonpäät tuli uusittua, kun vetoakseliremontin yhteydessä ne tuli kirittyä pikkasen yli (toiselta puolelta sain kiinnityspultin poikki). Uudet raidepäät olivat Federal Mogul -merkkiset tarvikeosat.

  • Syksy 2005, 337000km

    Raidetangon sisäpää oli selvästi kulunut vasemmalla puolella. Aiheutti komeaa kolinaa luistoissa ja hitailla nopeuksilla terävien epätasaisuuksien yli ajettaessa. Uusinnan jälkeen säädettiin pyöräkulmat.

  • Kesä 2006, 348000km

    Myös oikeanpuoleinen raidetangon sisäpää päätti väljähtyä. Se piti samaa kolinaa kuin vasen sisäpää aiemmin. Lisäksi ohjaukseen tuli vähän väljää, joka aiheutti ajoon huteruutta nopeassa ajossa puuskittaisessa sivutuulessa. Tilalle uusi italialainen tarvikeosa ja pyöräkulmat uudelleen säätöön. Mielenkiintoista jälleen kerran oli, että katsastusmiehet eivät tuotakaan välystä huomanneet, vaikka se tuntui selvästi rengasta ohjauksen suunnassa käsin käänneltäessä.

  • Kesä 2008, 359000km

    Oikeanpuoleisen raidetangonpään kumi oli mennyt rikki ja vesi oli päässyt sisään niveleen. Välystä ei vielä ollut juurikaan, mutta vaihdoin nivelen varmuuden vuoksi uuteen. Paikalleen meni merkkiliikeestä hankittu nilviäinen.

Puslat ja tukivarret

• Vakaajan puslat

  • Syksy 2000, 241000km

    Etukallistuksenvakaajan päätypuslat (tarvikeosat) laitettiin uusiksi. Näiden vaihto auttoi kummasti auton sivutuuliherkkyyteen ja vähensi keulapäästä kuuluneita kolahduksia.

  • Talvi 2000, 249000km

    Talvella 2000 tuli uusittua myös vakaajan keskimmäiset puslat (merkkiosat), kun niiden kumiseos näytti jo ikääntymisen merkkejä.

  • Kesä 2002, 272000km

    Kesällä 2002 vaihdoin vakaajan päätypuslat merkkikamaan, kun tarvikepuslat olivat jo turhan pehmeät.

• Alatukivarret eteen, syksy 2005, 337000km

  Etualatukivarsien puslat olivat väljistyneet. Tilalle vaihdettiin uudet tarviketukivarret. Tukivarsien kiinnityspisteessä oikealla puolella oli apurungon pelti taipunut tukivartta vasten, joten sekin tuli oiottua samalla. Tukivarsi oli jäljistä päätellen osunut välillä rajustikin taipuneeseen apurunkoon. Aluksi oireina olivat alustan kolina, lievä sivutuuli- ja uraherkkyys. Myöhemmin poikkiraidat alkoivat täräytellä jousitusta normaalia enemmän ja mutkissa olevat töyssyt vaikuttivat ajolinjaan. Oireet häipyivät tukivarsien vaihdolla ja lisäksi etupään jousitus tuntuu nyt selvästi jämäkämmältä.

Laakerit

• Etupyöränlaakerit, syystalvi 2000, 244000km

  Vasemmalle kaarrettaessa n.50km/h alkoi kuulua keulapäästä jyrinää. Syylliseksi paljastui oikea etupyöränlaakeri. Uusittiin kuitenkin varmuuden vuoksi molemmat (tarvikelaakerit).

• Vasen takapyöränlaakeri, talvi 2003, 284000km

  Takaa vasemmalta alkoi kuulua ulinaa, joka pikkuhiljaa suureni. Joissain nopeuksissa ääni muuttui vouvouvou-tyyppiseksi. Kulma ylös ja rengasta tunnustelemalla huomattiin pyöränlaakerissa jo välystäkin. Tilalle nakattiin epsanjalainen tarvikelaakeri. Ehkäpä olisi käytössä olevan periaatteeni mukaan pitänyt samalla laittaa oikeallekin uusi laakeri, mutta tarvikeliikkeessä ei ollut hyllyssä kuin yksi, eikä pakkanenkaan innostanut lisäoperaatioihin. Vaihdetaan sitten joskus.

• Oikea takapyöränlaakeri, kesä 2003, 295000km

  Takaa oikealta alkoi kuulua orastavaa laakerin ulinaa kuumalla kelillä nopeassa maantieajossa. Välystä ei vielä tuntunut, mutta tilalle paiskattiin varmuuden vuoksi heti uusi tarvikelaakeri.

• Oikeanpuoleinen etupyöränlaakeri, kesä 2006, 348000km

  Oikeanpuoleinen etupyöränlaakeri alkoi rahista/jyristä talvella. Ääni jatkui kesärenkaisiin siirryttäessä ja alkoi asteittain paheta lämpimämmillä keleillä. Maantievauhdissa mutkitellessa vasemmalle päin käännyttäessä jyrinä oli melkoisen kova ja se kuului selvästi oikealta edestä. Purettaessa huomattiin, että vanha laakeri oli vielä ihan iskukunnossa. Voiteluaine oli vaan muuttunut paakkuiseksi ja oli kuulien sivussa. Vaikka uudelleenvoitelullakin olisi selvitty, tilalle vaihdettiin saksalainen tarvikelaakeri. Laakerissa oli sen verran eroa vanhaan verrattuna, että sen suojarenkaat olivat muoviset, kun vanhassa ne olivat metallia.

• Etupyöränlaakerit, syksy 2011, 384000km

  Jyrinä keulapäästä enteili laakerivikaa. Vaihdettiin ensin vasemmalle puolelle. Puolet äänistä katosi, joten sama operaatio piti tehdä vielä toisellekkin nurkalle. Eipä vaikuta kovinkaan pitkäikäsiltä ainakaan nämä tarvikelaakerit...

Pakoputki

• Bosalia alle, syksy 1997, 180000km

  Pakoputkesta menivät sekä keski- että takaosa uusiksi. Molemmat olivat bosal-merkkisiä pätkiä. Bosal tuntuu kestävän hyvin käyttöä, mutta on meluisa. Heti uutena putki resonoi kierrosalueella 2000-3000 jopa siinä määrin, että jo rikki ollut alkuperäisputki oli hiljaisempi. Hyvä puoli tuossa on ainakin muhkeat kiihdytyksissä kuuluvat pakoäänet (vanhalla merkkiputkella isoilla kierroksilla kuuluivat lähinnä imuäänet) ja eipähän rengasmelu ole häiritsevää, kun pakoäänet ovat pinnalla. Maantieajossa tuo pakoääni on kuitenkin sen verran häiritsevä, että seuraava putki tulee varmaankin olemaan merkkitavaraa.

• Merkkiputki, kesä 2003, 292000km

  Bosal rupesi lopultakin vuotamaan ja merkkiputkeahan laitettiin tilalle. Väliputki oli mutkakohdastaan lähestulkoon poikki ja etuputkessakin oli vähän liitoskohdan etupuolella reikä. Koko putki laitettiin uutta pakosarjalta peräpäähän asti. Ero entiseen oli huima. Putkessa ei ole minkäänlaisia resonansseja, vaan se on koko kierrosalueella tasaisen hiljainen. Merkkiputki on myös selvästi laadukkaamman näköinen tarvikeosaan verrattuna.

• Takapönttö, kevät 2012, 389000km

  Takapönttö alkoi vuotaa pöntön kannattimen hitsaussaumasta. Merkkipönttö olisi maksanut 170 euroa, joten alle meni Mufflex-merkkinen 56 euroa maksanut tarvikepönttö. Pöntön hitsaussaumoja ei oltu suojattu mitenkään, joten ruiskutin niihin sinkkimaalin. Mitoitukset eivät olleet alkuperäisen veroiset. Lopputaitos on alkuperäistä loivempi ja putki jäi aavistuksen vasemmalle. Myös kannatinkumien kanssa sai vähän säätää kun kannattimet olivat liian pitkät. Ajossa ääni oli kuitenkin mukavan vaimea.