Auton oston jälkeen jossain vaiheessa kiinnitin huomiota hyvin tummiin jäähdytinnesteisiin. Järjestelmä oli täynnä ruosteista töhnää. Kävin vaihdattamassa nesteet Wetterillä ja homma unohtui taas sen jälkeen.
Karmea totuus jäähdytysjärjestelmän kunnosta paljastui helmikuussa 1998, kun vesipumpulta lähtevä jäähdytysnesteputki vuoti nesteet pihalle kesken ajon. Autolla ajettiin noin 10km ilman nesteitä 25 asteen pakkasessa. Putki vaihdettiin ja samalla varmuuden vuoksi myös termostaatti ja nesteet. Uudet nesteet kuitenkin tummuivat melkein saman tien, joten päätin käyttää jäähdytysjärjestelmän puhdistusainetta ja huuhdella systeemin kunnolla.
Jäähdytysjärjestelmän huuhtelu oli jälleen tarpeen suorittaa uudelleen. Nesteet olivat erittäin likaiset. Jälleen tuli käytettyä myös jäähdytysjärjestelmän puhdistusainetta. Ilmeisesti edelliset omistajat eivät olleet koskaan vaihtaneet nesteitä tai olivat lisänneet järjestelmään renun nesteiden sekaan jotain muuta litkua, jolloin korroosionestoaineet eivät enää toimineet. Enkä sen puoleen minäkään ollut huolehtinut kunnolla nesteiden vaihdoista, vaihtovälihän on korkeintaan kaksi vuotta.
Jäähdytysjärjestelmä huuhdeltiin jälleen käyttäen putsausainetta ja nesteet vaihdettiin. Samalla vaihdetiin ylä- ja alavesiletkut (merkkitavaraa, vaikkakin tarvikkeenakin olisi saanut), kun ne olivat selvästi kuluneet mutkakohdistaan. Lämmityslaitteen teho parani huomattavasti näiden putsausten jälkeen. Itse en ollut edes kiinnittänyt lämpenemiseen huomiota, mutta monet kyytiläiset olivat moittineet autoa kylmäksi. Vaihdetut nesteet näyttivät jo kohtuu puhtailta, mutta letkujen sisäpinnalla sen sijaan oli lujaan tarttunutta ruosteista töhnää. Otin letkuja ja paisuntasäiliön tuossa nesteiden vaihdon yhteydessä sisälle ja putsailin ne huolella.
Syksyllä jäähdytysjärjestelmän kanssa pelleily jatkui. Moottorin lämpötila-anturi piti uusia, koska ylikuumenemisen merkkivalo syttyi kesken ajon, vaikka lämpömittari näytti normaalia. Tarvikeliikkeestä löytyi sopiva anturi, joten en merkkiliikkeessä käynytkään.
Huuhtelin järjestelmän ja vaihdoin nesteet jälleen, vaikka ne näyttivät vielä kohtuullisen puhtailta.
Tarkkailin taas jäähdytysjärjestelmän tilaa. Vaihdoin nesteet ja huuhtelin järjestelmän. Uusin pari epäilyksenalaista letkua (merkkiliiketavaraa), jotka eivät sitten tarkemmassa tutkimuksessa pahalta näyttäneetkään. Oli vähän hätävarjelun liiottelua, mutta tulipahan vaihdettua.
Jäähdytysjärjestelmän kanssa tappelu jatkui joulukuussa 2001. Lämppärin kenno vuoti nestettä pikkuhiljaa kuskin jalkatilaan. Se oli tehnyt sitä itseasiassa kesästä asti, mutta vuoto vaikutti niin pieneltä, ettei sille viitsisi tehdä mitään. Kuitenkin joululomalla innostuin ryhtymään hommaan, kun tutulta sain lämmintä tallia sopivasti lainaan. Kennon vaihto-operaatio oli aika työläs, mutta todella kannattava. Autosta tuli kertaheitolla kunnolla lämmin (27 asteen pakkasellakaan ei tarvinnut pitemmässä maantieajossa pitää lämppäriä täysillä). Vanha kenno oli edelleen hämmästyttävän pahasti tukossa, huolimatta lukuisista nesteiden vaihdoista. Tutunnäköinen musta mömmö oli tukkinut yli puolet kennosta. Tarvikekenno oli samaa Valeon valmistetta kuin alkuperäinenkin, hintaa sillä vaan oli yli puolet vähemmän.
Yksi huono puoli tuosta kennonvaihdosta seurasi. Moottori lämpeää nyt huomattavasti hitaammin, kun sisälle puhallutetaan lämmintä. Itse asiassa nyt kun tarkemmin mietin, niin auto joskus vuonna 1996 lämpeni todella nopeasti normaalilämpöön, mutta sisälle ei tullut kunnolla lämmintä. Tyhjäkäynnillä sisälle tuleva ilma viileni entisestään. Nyt tilanne on se, että moottori lämpeää hitaasti, mutta sisälle silti riittää lämmintä. Moottorin saavutettua normaalilämmön sisälle tuleva ilma suorastaan polttaa kättä. Näin sen pitää lämmityslaitteen toimia rellussakin.
Vesipumppu alkoi pitää lievää ulinaa ja nestevuotoakin oli jo havaittavissa. Nakattiin samantien uusi tarvikepumppu tilalle. Myös termostaatti uusittiin. Nesteetkin vaihtuivat samalla.
Paisuntasäiliö alkoi vuotaa. Epäilykset heräsivät, kun aina autoa käynnistettäessä jalkatilasta kuului veden virtausääniä. Eli ilmaa oli jostain päässyt jäähdytinjärjestelmään. Kun järjestelmä oli paineenalainen ja auto sammutettiin, tuli paisuntasäiliön saumasta muutaman sekunnin ajan komea vesivana ilmanputsarikoteloon. Tilasin säiliön merkkiliikkeestä. Vuoto pysyi kurissa sen aikaa, kun jätti paisuntasäiliön korkin raolleen, joilloin painetta ei järjestelmään päässyt syntymään. Jäähdytinjärjestelmä ei olekaan pitkään aikaan aiheuttanut murheita ja nesteet ovat pysyneet hyvin puhtaina. Kaikesta huolimatta vaihdan jatkossakin nesteet joka syksy.
Vesipumpulta lähtevään putkeen liittyvä imusarjalle menevä letku vaihdettu. Letkun putkenpuoleinen pää oli jo hapristumaan päin. Nesteiden vaihdossa on siirrytty jo normaaliin rytmiin, koska tilanne on pysynyt hyvin hallinnassa.