Renkaat

Rellun mukana tulleet renkaat eivät olleet autoon sopivat. 155R13 renkaat tuntuivat auton alla nuljuilta ja uraherkiltä. Onneksi Kadetti kaipasi uusia renkaita alleen. Sain ostettua Relluun siihen sopivammat renkaat ja Kadetti sai myös uudehkot renkaat allensa. Sama operaatio tehtiin sekä talvirenkaiden että kesärenkaiden suhteen.

Continental Contact CT22 165/70 R13, kevät 1997, 173000km

Contit tuli valittua Rellun alle. Renkaat sopivat autoon huomattavasti mukanatullutta 155R13 settiä paremmin. Uraherkkyys väheni ja auto jämäköityi huomattavasti. Lisäksi renkaat rullasivat paremmin ja olivat pitävämmät. Kulutuskestävyys oli kuitenkin noiden renkaiden huono puoli. Loppuajasta myös renkaan ominaisuudet muuttuivat nopeasti huonompaan suuntaan. Pitoa ei ollut enää kuluneena ja melukin kasvoi loppuaan kohden tasaisesti. Renkaat menivät vaihtoon jo noin 30000km ajettuna kolmen kesän jälkeen.

Nokian Hakkapeliitta 1 165/70 R13, talvi 1997, 183000km

Auton mukana tulleet Contin VikingStop 2000 155R13:set menivät kadetin alle ja uudet Nokianlaiset istutettiin Rellun vanteille. Renkaat eivät kesäkelillä olleet lähelläkään Contien tasoa. Kaarreajossa ne olivat turhan löysät ja maantielläkin vähän vaelteluun taipuvaiset. Pito talvella sen sijaan oli hyvää tasoa. Jään päällä ollut irtolumi oli ainut joka sai hakkapeliitat menettämään otteensa tiestä. (Samantapaisia ominaisuuksia hieman lievemmässä muodossa löytyy myös kadetin alla olevista Hakkapeliitta kakkosista.) Hakkapeliitat yliohjasivat herkästi, mutta luistot olivat kuitenkin pehmeitä, hitaita ja helposti hallittavia. Joskus auto tuntui oikaisevan luistot automaattisesti. Ohjaustuntuma näillä renkailla oli loistava. Tuntuma tiehen keveni heti suoraankin ajettaessa, jos keli muuttui kesken matkaa liukkaammaksi.

Neljännestä talvesta lähtien pito oli jo aikalailla hukassa. Mutkat tuli ajeltua hyvin usein sivuluisussa pidon rajoilla. Kumiseos oli kovettunut ja nastat alkoivat antaa periksi. Kuudentena talvena oli jo kymmenkunta nastaa per rengas tiessään ja osa paikoillaan olevistakin kaatui tai peräti irtosi sormivoimin. Pitoa ei ollut enää nimeksikään eikä pintaakaan ollut jäljellä enää kuin viisi milliä.

Michelin Classic T2 175/70 R13, kesä 2000, 236000km

Contien nopean kulumisen jälkeen ajattelin testata hyvin kulutusta kestäväksi väitettyä Michelinin Classicia. Samalla päätin kokeilla numeroa suurempaa rengasta Rellun alle. Classiceissa on pehmeä runko, mutta kulutuspinnan kumiseos on kova. Tämä vaikuttaa suoraan ominaisuuksiin. Kaarreajossa rengas kaatuu alle ja alkaa herkästi valittaa ulisemalla. Renkaan peruskäytös on puskeva, mutta sen tarkemmin en ääritilannekäytöstä tutkinut. Lisäksi terävät töyssyt täräyttävät autoa enemmän kuin Conteilla ja Nokianeilla. Käytös on muutenkin pehmeää. Aivan kuin autossa olisi tuplajouset. Ryhtiä saa lisää nostamalla rengaspaineita. Relluun sopivat paineet tuntuvat olevan 2,5 barin paikkeilla. Siltikään renkaat eivät kuulu niihin jämäkimpiin. Kostealla pinnalla pito on huomattavasti heikompi kuin Conteilla. Sen sijaan reilusti märällä tiellä pitoa on kohtuullisesti. Onneksi ohjaus varoittaa hyvissä ajoin liukkaasta tienpinnasta. Näillä renkailla ei ole taipumusta ura- eikä sivutuuliherkkyytteen.

Kulutuskestävyys osoittautui erittäin hyväksi. Viiden kesän ja n.50000km:n jälkeen pintaa oli jäljellä kolmisen milliä ja kuluminen oli tasaista, joten kokonaisuutena nämä ovat Conteja (CT22) paremmat tassut. Renkaat päätettiin vaihtaa syksyllä 2004, kun oikeaan eturenkaaseen meni ruuvi. Renkailla olisi vielä voinut yrittää ajaa yhden kesän paikkaamisen jälkeen, mutta en katsonut sitä enää kannattavaksi ja uusia renkaita teki jo mieli parempien ajo-ominaisuuksien toivossa.

Continental WinterViking 1 175/70 R13, talvi 2002, 280000km

Hakkapeliittojen pidon heikennyttyä, hankin talvirenkaiksi Contin nastat. Ennen renkaiden allelaittoa talvivanteet hiekkapuhallettiin ja maalattiin. Vanteiden takapuoli oli kerännyt jo aikalailla ruostetta. WinterVikingit ovat todella tarkasti ohjautuvat ja jämäkät. Auto tuntuu näillä renkailla todella tukevalta. Uraherkkyydestä ei ole tietoakaan, eivätkä renkaat kallistele kaarreajossakaan. Pidon rajamailla nämä renkaat ovat selkeästi puskevammat Hakkapeliitta ykkösiin verrattuna varsinkin lumella. Jäällä sen sijaan näilläkin renkailla auto saa yliohjaavia piirteitä, vaikkei aivan Hakkapeliittojen tasoisiin luistoihin ylletäkään. Sulalla, kuivalla asvaltilla sama lievä yliohjaavuus jatkuu. Kantattaessa pidon rajoilla auto liukuu nastojen varassa pehmeästi ja hallittavasti. Pito-ominaisuuksissa Contit ovat suurinpiirtein Hakkapeliitta kakkosten tasalla. Lumella pitoa on vähän vähemmän, mutta jäällä pitoa tuntuu olevan paremmin tarjolla. Ajettavuudeltaan Contit ovat Hakkiksia paremmat erityisesti maantiellä ja kesäkelillä. Ohjaus ei kuitenkaan jostain syystä varoita liukkaasta kelistä yhtä herkästi kuin Hakkapeliitta ykkösillä. Ongelma korostuu erityisesti liian suurilla rengaspaineilla. 2,5 baria on liikaa Renun alla näille renkaille. Sopivampi paine on kahden barin paikkeilla. Myös pito paranee kun paineita ei ole liikaa. Ohjaustuntumasta huomaa kyllä jotain tienpinnan liukkaudesta, mutta lähellekään Hakkapeliittojen tarkkuutta ei päästä. Neljäntenä talvena Conteissa oli pito jo selvästi vähentynyt ja nastat alkoivat antaa periksi. Joka renkaasta oli jäänyt matkan varrelle muutama nasta. Ominaisuudet ovat muuten pysyneet ennallaan.

Renkaat aloittivat jo kahdeksannen talven ennen kuin niistä päätettiin luopua. Pitoa oli vieläkin määrätyissä tilanteissa ikään nähden yllättävän hyvin. Ikävä puskeva piirre lumella alkoi korostua entisestään ja nastat alkoivat olla poissa. Koko rengassarjasta oli varmaan puolet nastoista kadoksissa.

Michelin Energy 175/70 R13, syksy 2004, 319000km

Michelinin kestävyydestä vakuuttuneena valitsin seuraaviksikin kesärenkaiksi Misukat. Energyissä on selvästi Classiceja paremmat ajo-ominaisuudet. Renkaat vierivät kevyemmin. Ne ovat hiljaisemmat eivätkä terävät töyssyt tunnu niin paljon kuin Classiceilla. Pitoa on selvästi enemmän niin sateella kuin kuivallakin. Sateella on itse asiassa niin paljon pitoa, että kaarreajossa auto kallistuu ennenkuin renkaat alkavat menettää otettaan tiestä. Sadekelillä ykkösvaihteella kaasun painaminen pohjaan ei automaattisesti tarkoita pidon menetystä, vaan pitoa on tuossakin tilanteessa yllättävän paljon. Nämäkin renkaat ovat Misukan tyylin mukaisesti melkoisen pehmeät kyljen rakenteeltaan. Siitä huolimatta kannattaa pitää rengaspaineet kohtuudessa, nimittäin suuremmilla rengaspaineilla ei ole enää pitoa ja kyytikin on kovempi. Siitä huolimatta auto kallistuu nopeassa kaarreajossa selvästi renkaan taittuessa alle. Kokeilin rengaspaineita aina 2,7 bariin asti ja vaikutti siltä, että mitä enemmän painetta, sen heikommin Energyt toimivat. Rengaspaineet kannattaa pitää maksimissaan jossain 2,3 barin paikkeilla. Energyissä on uskomattoman hyvä ohjaustuntuma. Rengas varottaa hyvissä ajoin pidon menetyksestä ohjausta keventämällä. Aika näyttää miten pitkään nämä renkaat kestävät ja miten ne toimivat enemmän ajettuina. Hyvä pito kyllä viittaa nopeampaan kulumiseen, mutta tosiaan nähtäväksi jää.

Renkaat menivätkin toisen auton alle, kun Renun kesärenkaiksi tulivat punaisen Renun erikoisvanteelliset renkaat. Michelinit olivat kuitenkin tuossakin vaiheessa lähestulkooon uutta vastaavassa kunnossa, joten vaikuttaa siltä, että myös Energyt ovat kestävät renkaat.

Nokian Hakkapeliitta 7 175/65 R14, talvi 2009, 367000km

Continentalin jälkeen teki mieli palata jälleen kotimaisiin renkaisiin. Hakkapeliitta seiskat jatkavat samalla linjalla ajokäytöksen suhteen kuin vanhemmatkin hakkikset. Eli renkaiden peruskäytös on yliohjaavaa. Pitkittäispitoa on suorastaan uskomattoman paljon kaikissa tilanteissa. Siihen nähden sivuttaispito tuntuu heikolta, mutta ainakin rengas varottaa näin liukkaasta kelistä. Erityisen hyvältä tuntuu eturenkaiden pito. Vaikuttaa siltä, että ne eivät menetä otetta tiestä millään. Continentaleihin verrattuna parannettavaa olisi renkaiden hiljaisuudessa. Nämä hakkikset ovat toisaalta kyllä aiempiin malleihin verrattuna selvästi hiljaisemmat. Melu on aika tasaista eikä aiemmilla hakkiksilla kuultuja resonansseja ole näissä kuultavissa.