Auton oston jälkeen kiinnittivät jossain vaiheessa huomion korkeat tyhjäkäyntikierrokset. Kävin säädättämässä tyhjäkäynnin Wetterillä. Kierroksia oli n.1600rpm ja ne pudotettiin 850rpm:ään.
Jonkin aikaa tuon säädön jälkeen alkoivat käyntiongelmat, joiden syytä tutkittiin koko syystalvi. Auto nyki silloin tällöin voimakkaasti kiihdytyksissä ja tyhjäkäynti katosi. Välillä auto ei meinannut käydä millään ilman ryyppyä ja ryypyn kanssa meinasi tukehtua liikaan bensaan.
Lopulta apu löytyi Tuulilasi-lehdestä, jossa samanlainen pirssi oli aikoinaan kestotestissä. Kaasarin kohokammioon imeytyy epäpuhtauksia tuuletusletkun kautta. Letku kulkee kaasuttimesta vasemman lokasuojan paikkeille. Letkuun kun laittaa bensasuodattimen, niin viat häipyy! Tuo bensasuodatin tuli laitettua letkun päähän ja samalla tuli tehtyä pikainen kaasarin putsaus ja ongelmat olivat poissa. Ilmeisesti tämän vian vuoksi tyhjäkäynti oli nostettu korkeaksi aiemmin. Autolla oli siis ajettu tähän asti tuo vika päällä, joka oli ollut uudesta asti! Letkun kautta oli imeytynyt kaasariin selvää hiekkaa ja ongelmat esiintyivät pääasiassa lumipöpperö keleillä. Eli kaasariin oli päässyt lunta ym. kaikkea mahdollista pientä. Ei varmasti kovinkaan terveellistä moottorille. Pikkuvika, mutta iso vaiva. Tämä vaiva olisi Renaultin pitänyt ehdottomasti hoitaa pois päiväjärjestyksestä jo takuuaikana!
Huomattu kaasuvaijerissa olevan pari säiettä poikki. Uusittu vaijeri varmuuden vuoksi.
Hommasin kaasarin korjaussarjan, käytin kaasuttimen auki ja putsasin sen kunnolla paineilmaa käyttäen. Samalla uusin myös korjaussarjassa tulleet osat. Seossäätö oli vähän hakusalla ja tuli samalla tutkittua auton käyttäytymistä laihalla ja rikkaalla seoksella:
Seoksen ollessa liian rikkaalla auto oli tukkoisen tuntoinen. Alakierrosvääntö oli heikko ja käynnistyminen lämpimänä vaati pitkän starttauksen.
Liian laihalla seoksella auto nyki pintakaasulla, mutta kiihtyi hyvin ja tasaisesti. Auto myös lähti hyvin käyntiin.
Korvakuulolla seoksen säätö ei täysin onnistunut. Käytin auton seossäädössä, jossa huomattiin, että hivenen rikkaalle oli seos jäänyt. Korvakuulolla seoksen kuitenkin saa kohtuullisen tarkasti kohdalleen seuraavilla ohjeilla:
Jos kaasutin on juuri huollettu, kannattaa aluksi ruuvata seosruuvi varovasti pohjaan ja sieltä noin viiden kierroksen verran auki.
Auto käyntiin ja moottori kunnolla lämpimäksi. Tyhjäkäynnillä säädetään seosruuvia siihen suuntaan, missä tyhjäkäyntikierrokset nousevat.
Kun löydetään kohta missä kierrokset ovat korkeimmillaan, säädetään kaasuläppää kääntävästä ruuvista kierrokset kohdalleen (E6J-moottorilla 750rpm).
Säädetään taas vuorotellen seosruuvia ja kierrosruuvia kahden edellisen kohdan ohjeiden mukaisesti, kunnes kierrokset eivät enää seosruuvista nouse. Säädön aikana kannattaa välillä käyttää jonkin aikaa kierroksia korkeammalla (n.2000rpm), jotta imusarja puhdistuu ja käynti tasaantuu.
Sitten viime silauksena käännetään seosta laihemmalle, siten että tyhjäkäyntikierrokset aavistuksen putoavat. Sen jälkeen käännetään seosruuvia auki varovasti, että kierrokset jälleen nousevat. Nyt ollaan hyvin lähellä optimiseosta. Pakoputkesta pitäisi kuulua tasainen humina. Jos sieltä kuuluu välillä tupsahduksia, on seos laihalla. Seoksen hienosäädön voi tehdä pakoputkesta käyntiä kuuntelemalla. Tarkoituksena on saada seos mahdollisimman laihalle, mutta kuitenkin niin, että putkesta ei kuulu tupsahduksia. Tarvittaessa voi kierrosruuvista vielä hivenen nostaa tyhjäkäyntiä. Varsinkin talvella 750rpm tuntuu turhan pieneltä, kun käytetään paljon sähkölaitteita. 850rpm asetus tuntuu silloin sopivammalta.
Käyntihäiriöitä esiintyi kuitenkin myöhemminkin, mutta ne olivat lievempiä. Auto saattoi lämpimänä käynnistyä vähän nihkeästi ja saattoi samantien sammahtaa. Uudelleen käynnistettäessä se kuitenkin jäi käyntiin. Oireina olivat myös hengettömyys alakierroksilla ja lievä nykiminen. Ongelmien syynä oli jälleen tuo sama tuuletusletku. Sen päässä ollut suodatin oli jäätynyt umpeen. Siirsin suodattimen Wetteriltä saamieni ohjeiden mukaan ylemmäs letkussa bensapumpun paikkeille lämpimämpään paikkaan. Laiton myös letkun toisen pään keulapalkissa olevaan reikään, jonne ei lumi pääse pöllyämään. Sen jälkeen tuollaiset käyntihäiriöt ovat olleet historiaa.
Jossain vaiheessa huomasin auton käynnistyvän kylmänä kunnon pakkasilla heikosti. Auto kyllä lähti heti käyntiin, mutta sammui samantien. Joskus se vaati muutaman yrityksen, että jäi käyntiin. Sen jälkeen käynnissä ei ollut ongelmia. Syylliseksi tähän ongelmaan paljastui pitkällisen tutkimisen ja usean kylmäkäynnistyskokeilun jälkeen vuotava ryyppyläpän alipainesäätäjä. Tulppasin mokoman härvelin kokonaan pois toiminnasta, kun uusi olisi maksanut aivan liikaa. Eipä saa auto enää lisäilmaa kylmäkäynnistyksissä tuota kautta.
Paikkasin ryyppyläpän alipainesäätäjän kalvon kokeilumielessä sitkeällä liimalla. Kaasuläpän ja ryyppyläpän perussäädötkin oli tarpeen tehdä liimauksen jälkeen. Ilmeisesti ryypyn akselisto oli hivenen muuttanut paikkaansa paikkausoperaatiossa. Säätäjä tuntui kuitenkin toimivan hyvin operaation jälkeen. Auto ei enää tukehdu liikaan bensaan, vaikka ryyppy olisikin vähän liian isolla. Lisäksi kiihtyvyys pintakaasulla kylmänä on selvästi parempi.
Kaasuvaijerissa jälleen säikeitä poikki. Uusi vaijeri kuitenkin rikkoontui heti, kun kaasu painettiin pohjaan. Vaijerissa on säätöosassa kiinni jousella varustettu osa, jonka tarkoituksena on kompensoida kaasupolkimen liian isoa liikerataa. Autossa oli kuitenkin kaasupoljinta taitettu ylöspäin, jolloin polkimen liikerata oli selvästi isompi kuin kaasuttimen vivuston. Ilmeisesti aiemmat vaijeritkin olivat rikkoontuneet saman syyn vuoksi. Tässä uusimmassa vaijerissa oli vaan tuo säätöosan jälkeinen palikka liian lyhyt ja se ei siten pystynyt ottamaan polkimen liian isoa liikerataa vastaan. Ongelma korjaantui taittamalla kaasupolkimeen tehty ylimääräinen mutka suoraksi, jolloin liikerata taas vastasi kaasuttimen pään liikerataa. Nyt autolla on mukavampi ajaakin, kun kaasujalkaa ei tarvitse roikottaa liian ylhäällä.
Bensa haiskahti autoon sisälle aika ajoin. Kaasuttimen sisääntulo- ja paluuletkut olivat heikosti kiinni, vaikka lemmarit oli kiristetty tappiin. Vaihdettu lemmarit tiukempiin.
Kylmäkäynnistyksen jälkeen auto tahtoi käydä aina välillä röpöttämällä. Liimattu alipainesäätimen kalvo oli liian raskasliikkeinen. Päätin hankkia kaasuttimen, jossa on ehyt alipainesäädin. Sellainen löytyikin sopivaan hintaan eräältä yksityiseltä. Putsasin kaasuttimen ja tein perussäädöt ja vaihdoin paikoilleen. Sen jälkeen on kylmäkäynti ollut tasaista.
Kaasari alkoi puskea huohotinletkuunsa bensaa aika tiuhaan, jolloin tyhjäkäynti muuttui aina epämääräiseksi ja bensa haisi. Ongelman syypää oli tukkeutunut bensan paluuletku. Kun se saatiin auki, alkoi bensalinja tyhjetä aina auton seisoessa. Pari päivää parkissa ja autoa sai muutaman sekunnin sahata käyntiin, kun bensasuodatin ja kaasuttimelle tuleva letku olivat aivan tyhjiä bensasta. Auto tuntui lisäksi puutuvan isommilla vaihteilla kovilla kierroksilla (yli 4000rpm). Bensapumppu oli selvästi vaihdon tarpeessa. Tarvikkeesta uusi italialainen tekele paikalleen ja ongelmat hävisivät. Nyt auto käynnistyy laakista kylmänäkin ja vetoa riittää kovemmassakin kyydissä.
Vaihtokaasarin kiihdytyspumpun kanava oli jo kaasari saataessa kerännyt karstaa, joka ei ilmeisesti kokonaan ollut poistunut. Auto tahtoi niiata kiihdytyksen alussa varsinkin kaasua syvempään poljettaessa. Kiihdytyspumpun kanavan putsaus korjasi ongelman.
Bensaletkusta auton alta kuului ajoittain paukutusta ja koko letku hypähteli paukutuksen tahdissa. Italialainen tarvikepumpun tekele oli loppunsa edellä. Vaihdettu uusi merkkipumppu tilalle. Kiihdytyspumpun oireet hiipivät takaisin ja menivät ohi jälleen kiihdytyspumpun kanavan ja suuttimen puhdistuksella. Lystiä ei kuitenkaan riittänyt kovinkaan pitkälle, kun oireet palasivat. Niinpä kiihdytyspumpun suutin vaihdettiin kokonaan uuteen ja oireet olivat poissa.
Auto vastasi kaasuun viiveellä ja tyhjäkäyntikään ei ollut kaikkein tasaisinta varsinkaan moottorin ollessa puolilämmin. Uusittiin virranjakajan kansi, pyörijä ja sytytysjohdot. Vanhat olivatkin jo kuluneen näköisiä.
Alakierrosvääntö oli heikentynyt varsinkin moottorin ollessa kylmä ja käynnistyminen oli määrätyissä tilanteissa normaalia kankeampaa. Tyhjäkäynti oli heikkoa kosteilla keleillä. Uusittiin virranjakajan kansi ja pyörijä, jotka olivatkin jonkin verran hapettuneen oloisia. Käynnissä oli vielä kuitenkin huomattavissa lievää ontumista, joten uusittiin vielä puola ja vauhtipyörän anturi, kun ne eivät olleet kalliita. Auto vastaa nyt terävämmin kaasuun heti pikkukierroksilta lähtien, käynti on tasaisempaa ja käyntiinlähtö varmemman tuntuista. Vanhan vauhtipyörän anturin vastusarvo oli lämpimänä 260, kun sallittu vastus on 200 +-50.
Huomasin öljytason vaillenneen. Öljyä oli vain mittatikun min ja max merkin puoleen väliin. Öljynvaihdosta oli matkaa vain 4000km. Lisäsin öljyä puolisen litraa. Huomasin moottorin etupuolen olevan kosteana, kiristin öljynsuodatinta ja siivoilin sotkua. Vika oli luultavasti siinä, koska nyt moottorin etupuoli on pysynyt kuivana ja öljyäkään ei ole ainakaan samassa määrin kadonnut mittatikusta enää. Mannin suodatin tuntuu tarvitsevan kireämmän tiukkuuden kuin Purflux. Molemmat ovat Renun alkuperäissuodatinmerkkejä. Moottori ei ole aiemmin aiheuttanut öljyn lisäystarvetta. Pahimmillaan öljytaso on vaillennut 10000km:n öljynvaihtovälin aikana mittatikun min ja max arvojen puoleen väliin, kun mottorissa pyörivät Mobilin ykköset.
Öljytaso oli vaillennut vaihtovälillä hivenen alle min ja max puolenvälin. Tällä kertaa en lisännyt öljyä, koska alarajaa ei saavutettu. Kulutus ei ole paha, alle 1l/10000km. Syyksi epäilen tällä kertaa uutta Elfin öljyä. Siinä kuuman pään viskositeetti on nostettu 40:stä 50:een. Aiemmin ölyä kului lähes yhtä paljon Mobil 1:stä (5W50) käytettäessä. Nesteen ja Teboilin öljyjen (5W40) kulumista ei juurikaan mittatikusta huomannut.
Ainakin osasyy lievään öljynkulutukseen löytyi jakohihnan vaihdon yhteydessä. Silloin huomattiin kampiakselin stefan vuotavan öljyä. Jakopää oli kostea öljystä ja mönjää oli ryöminyt moottorin takapuolellekin ajoviiman mukana. Uusi stefa oli kohtuullisen helppo asentaa hihnan vaihdon yhteydessä, kun osakin löytyi tarvikkeliikkeen hyllystä. Vanha stefa oli jo selvästi kovettunut eikä enää ollut toiminut kunnolla pitkään aikaan.
Öljyä näyttää edelleen kuluvan samaa tahtia. Kulutus on vakiintunut vaajaaseen litraan/10000km. Mahdollisesti venttiilinohjurien kumit jo valskaavat tai nykyisin käyttämäni Elfin ja Valvolinen öljyt ovat aiemmin käyttämiini Teboilin ja Nesteen öljyihin verrattuna kuluvampaa sorttia.
Lisätty öljyä litran verran. Ensin puoli litraa n.4000km öljynvaihdon jälkeen ja toiset puoli litraa n.8000km öljynvaihdon jälkeen. Öjyinä Valvolinen 0W40. Seuraavalle vaihtovälille on Mobil 1 5W50. Nähtäväksi jää kuinka paljon Mobilia kuluu vaihtovälillä.
Öljynkulutus vaikuttaa lisääntyvän. Mobilia sai lisättyä vaihtovälillä 2 litraa. Tällä kertaa lisäsinkin öljyä aina, kun se mittatikussa alkoi lähestyä min ja max puoliväliä. Valvolinea on lisätty nyt 5000km:n matkalla vajaa litra. Vaikuttaa siltä, että kulutus on kovempi, jos öljyä on koneessa maksimimäärä. Auto ei kuitenkaan edelleenkään pöläyttele sinistä missään vaiheessa eikä öljyä vuoda juurikaan öljypohjan pientä hikoilua lukuunottamatta, joten kulutuksen syytä on vaikea arvailla. Moottoriremontti tietenkin vääjäämättä lähestyy kilometrien karttuessa.
Koneremontti tulikin pikemmin kuin osasi arvatakaan. Ykköspytty alkoi nakuttaa ja syypäänä oli mäntä. Öljynkulutuksen syy oli löytynyt. Lisätietoa moottoriprojekti-sivulla.
Moottori oli tihkunut öljyä sylinterikannen välistä jo reilun vuoden verran. Loppuvaiheessa sitä tuli reilusti maahan asti. Lohkon ja kannen välistä vuosi myös jäähdytinnestettä. Auto merkkasi säännöllisesti reviiriään öljy- ja jäähdytinnestetipoilla ja moottorin etupuoli sekä pohjapanssari oli reilusti märkänä öljystä. Päätettiin vaihtaa projektinrenun sylinterikansi autoon. Samalla vaihtui muutama muu pikku nippeli ja nappeli, jotka olivat luovuttaja-autossa olleet paremmassa kunnossa.