Ranskalaisten autojen sähköjä mollataan usein. Tiedä sitten mistä syystä. Tässä autossa ei ainakaan ole ollut mitenkään normaalista poikkeavia sähkövikoja muuten kuin ehkä startin osalta. Sekin kyllä saattaa johtua korjaajan kädettömyydestä :)
Heti autoa ostaessa oli sähkövika päällänsä. Akku oli täysin tyhjä. Se kuitenkin saatiin ladattua ja autolla ajeltiin onnellisena pitkään. Kunnes joku hokasi täysin riekaleina olleen laturin remmin. Ei ihme, että akku oli ollut tyhjänä, kun remmi oli tuossa kunnossa. Sen verran se oli pyörittänyt laturia, ettei latausvalo ollut syttynyt. Uutta remmiä peliin ja menoksi taas.
Laturin remmi vaihdettiin jakohihnan vaihdon yhteydessä. Molemmat olivat Contitech-merkkisiä.
Laturin kiilahihna alkoi pitää suhisevaa ääntä. Kun remmiä kiristi, ääni muuttui ulinaksi. Remmi oli jo kuluneen näköinenkin, joten tilalle tuli laitettua uusi Daycon nimellä markkinoitu remeli.
Laturin remeli rupesi ajoittain vinkumaan. Kirrattu remmiä.
Akun kuntoa tuli tarkkaitua mittaamalla silloin tällöin lepojännite. 231000km:n kohdalla huomasin, että akun lepojännite oli aika heikko (11,8V). Tarkemmin tutkittuna huomattiin, että akku oli täysin kuiva. Hankittiin suosiolla uusi (Exide merkkinen 62Ah:n kapistus), koska vanha oli jo iäkäs. Kumma kyllä auto käynnistyi ja toimi hyvin tuolla kuivallakin akulla.
Latausvalo syttyi kesken ajon ja jäi palamaan. Valo kuitenkin sammui välillä tyhjäkäynnillä. Latausjännite oli tyhjäkäynnillä n.15V ja kierroksilla n.17V. Jännitteensäätäjä oli selvästi rikki. Autolla ajettiin tuolla rikkinäisellä laturilla vielä n.300km. Ylijännitteestä huolimatta mitään muuta ei autosta rikkoutunut. Laturin tilalle heitettiin tehdaskorjattu samantyyppinen Valeo kuin alkuperäinenkin oli. Uusi laturi osoittautui tehokkaammaksi kuin vanha. Vanhalla jännite putosi aina tyhjäkäynnillä. Tämä uusi pitää jännitteen myös tyhjäkäynnillä samana, mikäli kuormaa ei ole paljon. Mielenkiinnosta irroitin vanhasta laturista jännitteensäätimen. Osoittautui, että myös hiilet olivat lähellä loppuaan. Vaikuttaakin siltä, että tällä laturilla on n.150000km:n huoltoväli. Edellisen kerranhan laturi avattiin n.160000km:n kohdalla, jolloin hiilet vaihdettiin.
Edellinen Exide-akku joutui koville laturin rikkouduttua. Jossain vaiheessa siihen lisättiin akkuvettä n. litran verran ja ajoa jatkettiin. Jännite kuitenkin alkoi hiipua, joten akku vaihdettiin varmuuden vuoksi uuteen Varta-merkkiseen kapistukseen. Vartan Blue akussa on 60Ah ja käynnistysvirtaa 540A. Ainakin näin uutena potkua on selvästi enemmän kymmenen vuotta vanhaan Exideen verrattuna.
Taas sama vika laturiin. Laturi alkoi puskea ylijännitettä tällä kertaa aaltoillen. Jännite heitti tasaisesti n. sekunnin välein 14V:n ja 16,5V:n väliä. Aina kun jännite nousi 16,5 volttiin, syttyi latausvalo ja 14 voltin kohdalla valo sammui. Nakattiin tilalle projektirenusta lähtöisin oleva 90A:n laturi ennenkuin mitään isompaa ehti tapahtua. Kyseinen möhkäle oli vähän isompi, joten projektirenusta piti vaihtaa myös laturin yläkiinnike. Auton alkuperäinen laturi oli 70A ja tämä välissä käynyt laturi oli 60A. Nyt tämä 90A:n laturi pitää jännitteen vakaana ja toimii hiljaisemmin!
Latausvalo syttyi tyhjäkäynnin tuntumassa ja lataus heikkoa. Hiilet olivat lopussa. Uusittu hiili- ja jännitteensäädinpaketti.
Lasinpyyhkijät pysähtyivät välillä tihkuasennossa. Pyyhkiminen jatkui, kun pyyhinviikseä vähän kolautti. Irrotin viiksen ja uitin sitä CRC:ssä. Ainakaan toistaiseksi tihkunopeus ei ole enää lakkoillut. Lähes samaan aikaan huomasin puhaltimen kolmosnopeuden olevan mykkä. Katkaisijaa pyörittelemällä myös kolmosnopeus heräsi eloon. Puhallin oli kuitenkin normaalia vaisumman oloinen, joten tutkailin asiaa tarkemmin. Vika löytyi katkaisijan liitoksesta. Se oli käynyt lämpimänä. Päävirtakaapeli oli sulaneen näköinen liitoksen läheltä ja liitinpaketti oli lämmön vaikutuksesta hapristunut. Kuorin päävirtakaapelia auki ja tein uuden liitoksen. Muita johtoliitoksia puristelin tiukemmiksi. Nyt puhallin kuulostaa jälleen pirteältä. Kolmas ongelma iski vilkkuihin. Vilkut eivät jaksaneet heti käynnistyä, vaan niiden lämpenemistä piti odotella vähän aikaa ennen vilkutuksen alkamista. Tuo odotusaika kasvoi koko ajan, niin että lopulta joutui vilkku päällä odottelemaan jopa muutaman minuutin ennenkuin vilkut heräsivät. Sen jälkeen vilkut toimivat oikein koko reissun ajan. Purin vilkkureleen ja toisen puolen kärkien kontaktihan siellä oli mustunut selvästi. Putsasin kärkien välin CRC:llä ja hammasharjalla ja vilkut toimivat nyt taas normaalisti. Ovatkohan nämä ongelmat laturin rikkoontumisen seurausta?
Asennettu autoon sisätilanlämmitin. Homma ei ollut aivan helpoimmasta päästä koska auton alavesiletkussa olleeseen Volvon letkulämmittimeen ei enää saanut haaroitussarjaa. Niinpä uusiksi menivät alavesiletku ja kaikki moottorilämmittimeen liittyvät piuhat. Moottorinlämmittimeksi tuli Defan vastus, joka asennettiin kannessa olevaan paikkaan. Lämmitin osoittautui todella tehokkaaksi. Auto ei tarvitse enää ryyppyä lämmityksestä käynnistettäessä. Vanha letkulämmitin oli 400 wattinen, kun tämä uusi on 550 wattinen. Nyt auto lämpenee tolpan nokassa ollessaan siis myös sisältä.
Talven lähestyessä huomattiin takalasinlämmittimestä olevan n. kymmenen vastuslankaa poikki! Korjailtiin siihen tarkoitetulla aineella. Neljä vastusta jäi vielä pimeäksi. Ilmeisesti langat ovat menneet poikki muuttokuormaa kuskatessa. Todennäköisesti kyydissä olleet tavarat ovat hanganneet lasia.
Loppujen pimeiden lankojen katkoskohdat olivat selvemmin nähtävissä, joten nekin saatiin paikkailtua.
Tutkin useamman vuoden toimimattomana olleen öljymäärämittarin kuntoa. Syy toimimattomuuteen löytyi anturin liitoksesta. Toinen liitokseen tulevista johdoista oli poikki. Katkaisin piuhat liitinpaketin juuresta ja laitoin tilalle abikoliittimet, jotka suojasin eristysnauhalla. Mittari alkoi taas toimia pitkän hiljaiselon jälkeen.
Hankin hajottamolta mittariston, jossa on kierroslukumittari. Vaihdoin siihen oman nopeus/matkamittarini ja kytkin paikoilleen. Rellun johtosarjassa tulee aina sytkäboksilta kierroslukutieto mittaristolle asti, joten kierroslukumittari alkoi toimia samantien. Samalla vaihdoin kojelaudan alla olleen peitelevyn tilalle mittaristovalojen kirkkaudensäädön. Peitelevyn alla oli valmiina johdot ja säätö alkoi toimia heti kytkennän jälkeen.
Kattovalo ei syttynyt ovia avattaessa. Polttimosta oli lanka poikki. Uutta tilalle. Kohtuullisen pitkäkestoinen polttimo. Sitä ei nimittäin ainakaan minun aikana ole vaihdettu ennen tätä!
Luultavasti heti ostohetkestä lähtien oli bensamittari lähestulkoon pimeänä. Koko talvi tuli ajeltua pimeällä mittarilla. Sitten kesällä 1996 vaihtelin mittariston palaneet polttimot uusiin. Ostin polttimot merkkikaupasta, kun 2 watin polttimoita ei saanut tarvikkeena (olivat 3 wattisia). Polttimot tulivat tilaustavarana Ranskasta eivätkä olleet edes erityisen kalliita. Ne olivat Osram-merkkisiä aivan tavallisen näköisiä lasikantapolttimoita.
Lanka poikki parkkivalojen merkkivalopolttimosta, tilalle Philipsin lasikantapoltin.
Hätävilkkukatkaisijassa ja takalasinlämmittimen katkaisijassa ei ollut palanut valoja koko aikana auton minulla ollessa. Kun sain tietää, että niissä kuuluisi olla valot, ryhdyin polttimoiden vaihtotyöhön. Takalasinlämmittimen katkaisijan polttimo vaihtui helposti. Vanha peruslasikantapolttimo pois ja uusi tilalle. Hätävilkkukatkaisimen polttimon vaihto tuotti vähän enemmän töitä. Vanha polttimo oli juotettu kiinni pinneihin, joten se piti nitkutella irti ja uusi piti ujutella sopivasti pinnien alle, että polttimo sai kunnon kontaktin. Katkaisijan sisällä ei ollut turhan paljon tilaa, mutta homma onnistui pieniä työkaluja käyttäen. Käytin kuitenkin vanhoja polttimoita, joten saa nähdä kuinka kauan palavat.
Oikean puolen etuparkki pimeni. Ei oikein vakuuttavaa laatua. Molemmille puolille laitettu GE:n polttimot. Noille 2,5 euron arvoisille hehkuille annettiin kahden vuoden takuu.
Vasemmanpuoleisen etuparkkipolttimon hehkulanka meni poikki. Uusittu.
Ajovalopolttimot rupesivat himmenemään reilusti ja lopulta toinen pimeni. Uusin samantien molemmat.
Polttimot uusiksi, koska vanhat himmenneet reippaasti. Samalla laitettiin keulalle lisävalot (Bosch Touring 165).
Edelliset polttimot olivat himmenneet reilusti, joten uutta tilalle. Paikoilleen tuli laitettua Osramin 30% kirkkaammat, jotka osoittautuivatkin hyviksi valotehoiltaan. Lyhyiden ja pitkien välinen ero jäi nyt pienemmäksi kuin aiemmin käyttämilläni vakiopolttimoilla. Valotehon lisääntyminen näkyy kuitenkin polttimon kestoiässä.
Oikean ajovalopolttimon lähivalo pimeni. Osramin 30% kirkaammat näkyvät kestävän vuoden verran (n.20000km), mutta palavat kohtuullisen kirkkaina loppuun asti. Vain lähivalot olivat hieman himmenneet. Tilalle tuli laitettua Philipsin Premiumit (15mk/kpl), jotka ovat myös 30% kirkkaammat. Ehkä olisikin viisasta vaihtaa joka vuosi syksyn pimeille teille uudet polttimot. Tuo polttimoiden himmeneminen tapahtuu nimittäin salakavalasti ja heikentyneeseen valotehoon tottuu.
Ajovalopolttimot uusittiin General Electricsin 60% kirkkaampiin. Philipsit olivat vielä kunnossa, mutta lähivalot olivat hivenen himmenneet, joten päätin vaihtaa uudet. Kirkkauseroa noiden Osramien, Philipsien ja GE:n polttimoissa ei juurikaan huomannut. GE:t hiuksenhienosti voittivat, mutta nuo kaikki peittoavat vakiopolttimot kevyesti.
GE:n polttimot simahtivat ja toiset samanlaiset paiskattiin tilalle. Yllättävän kestävää tavaraa nuo MegaLightit ovat, vaikka ne ovat normaaleja polttimoita kirkkaampia. Polttimoita tuli nimittäin rääkättyä n.300km:n matkan 17V:n jännitteellä laturin rikkouduttua. Polttimot eivät olleet tuollaisesta moksiskaan, vaan toimivat moitteetta tuonkin tapauksen jälkeen vielä puolisen vuotta.
Oikeanpuoleinen ajovalopolttimo pimeni. Tilalle uudet, tälläkertaa GE:n vakiopolttimot. Valotehossa on selkeä ero MegaLighteihin. Lyhyet valot näyttävät nyt selvästi keltaisemmilta kuin pitkät. Seuraavat polttimot tulevat kyllä olemaan jälleen kirkkaampaa kaliiberia.
Vasemman lisävalon polttimo pimeni. Vaihdettu molempiin Osramin 30% kirkkaammat H3:set. Huomattiin kuitenkin, että lisävalojen sulake pätki, joten tilalle vaihdettiin Biltemasta järeämpi ja suojatumpi viritelmä.
Vasemmanpuoleisen etuvilkun polttimon lanka paloi poikki. Vilkun polttimoja ei näköjään ole koskaan aiemmin tarvinnut vaihtaakaan! Nyt ranskalaisen Norma-merkkisen polttimon tilalle tuli Philipsin tekele.
Oikean puolen takaparkki pimeä. Uusittu jarru- ja ajovalopolttimot.
Rekisterikilpivalojen polttimot menivät uusiksi, kun toinen oli pimentynyt.
Oikeanpuoleinen rekisterikilpivalo oli palanut, joten uusittiin molemmat polttimot. Samalla huomattiin valojen pohjien syöpyneen aika pahasti. CRC:n 5-56:n kanssa putsaamalla saatiin valot palamaan. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, nimittäin:
Toinen rekkarivalo oli pimentynyt polttimoa pitäneen kielen mentyä poikki. Uusittiin samantien molemmat rekisterikilpivalot.
Toinen rekkarivalo oli pimentynyt polttimoa pitäneen kielen mentyä poikki. Uusittiin samantien molemmat rekisterikilpivalot. Tämä saattaa kuulostaa toistolta, mutta näin tosiaan kävi. Tällä kertaa myös johtosarjan liitokset olivat hapettuneet niin huolella toiselta puolen, että liittimen tilalle vaihdettiin abikoliittimet.
Puhallin alkoi pitää ääntä ja pyörimisnopeus tippua. Aluksi se teki tuota silloin tällöin ja myöhemmin yhä enemmän. Ostettiin uusi puhallin. Vanhaa tutkittaessa huomattiin, että siinä ei ollut muuta vikaa kuin, että hiilet olivat loppu. Yllättävän luja tuo Valeon valmistama puhallin kyllä oli. Siitä ei koskaan kuulunut minkäälaista kitinää, eikä sen kanssa ollut tuota ennen ongelmia. Pelkkien hiilten vaihtamisella olisi selvitty, mutta talvella ei viitsinyt ruveta räpeltämään, vaan tuli haettua samantien uusi puhallin tarvikkeliikkeestä.
Autossa ollut Valeon valmistama startti aiheutti harmaita hiuksia useaan otteeseen. Ensimmäisen kerran startti avattiin, koska se piti aika kovaa ääntä ja rasahti auton kännistyessä. Startti vaikutti kuitenkin ehjältä. Uusittiin varmuuden vuoksi hiilet ja puslat. Puslat olivatkin jonkin verran väljän oloiset, mutta remontti ei tuntunut mitään muuttaneen siltikään.
Startti rupesi käynnistysyrityksissä vain naksumaan. Vasta useiden yritysten jälkeen se suostui pyörittämään. Vika kehittyi pikkuhiljaa. Aluksi (talvella 1999-2000) se teki tuota harvemmin ja loppuaan kohden yhä enemmän ja enemmän. Uusittiin solenoidi ja samalla puslat, jotka olivat jo jonkin verran kuluneet. Hiilet olivat edelleen kuin uudet.
Startti päätti ruveta hajottamaan käynnistinrattaansa. Vika alkoi jälleen pikkuhiljaa paheten. Juuri, kun auto olisi käynnistynyt laukaisi bendix-laite käynnistinrattaan pois vauhtipyörän hammaskehältä ja startti jäi pyörimään tyhjää. Muutaman yrityksen jälkeen käynnistys onnistui. Vaihdettiin tuo bendix-laite ja jälleen kerran myös puslat. Tämän remontin jälkeen startti kuulosti jo yllättävän hyvältä. Paremmalta kuin koskaan.
Startti rupesi jälleen esittämään solenoidivikaista. Tilalle tuli nakattua Boschin valmistama pyöritin. Starttausääni on silti edelleen karkea, johtuneeko sitten vauhtipyörästä?
Virtalukko alkoi jumimaan. Avain meni hyvin pohjaan, muttei kääntynyt kunnolla lukossa. Kun avainta käänsi lukossa, piti sitä samalla vetää ulospäin. Tilalle viritettiin varmuuden vuoksi väliaikaisesti nappikäynnistys ja myöhemmin uusi lukko.